Ainoat ohjeet elämässäni:
aloita
jatka

Näillä ohjeilla pääsen pitkälle.


Haluan pitää blogia, koska niin moni muukin sitä pitää. Haluan sitä myös oman itseni vuoksi. Koota ajatuksiani, unelmiani, saavutuksiani. Haluan kokeilla onko minusta tähän. Liian usein innostun asioista, mutta jätän ne kesken milloin mistäkin syystä. Bloginkin olen aloittanut jo ainakin kaksi kertaa, mutta ne ovat jääneet johonkin internetin loputtomaan suohon mistä en niitä edes itse enää löydä. Liian monta rautaa tulessa. Siitä opettelen pois, se on minun yksi kehityshaasteistani. Kroppani huomasi sen ja uupui. Siitä joskus lisää....
On minussa monta muutakin vikaa. Pikkuhiljaa opettelen kuuntelemaan itseäni, opettelen tunnistamaan tunteeni, opettelen käsittelemään tunteitani ja ajatuksiani aikuisen tavalla. Hajosin sirpaleiksi masennuksen myötä, ja pikkuhiljaa kokoan palasista uudenlaisen vahvemman minän. Kaikkia vanhoja palasia en huoli uuteen minääni, ja jostakin pitää etsiä uusia varaosiakin. Niitä etsiskelen, kunhan vain tietäisin mistä.

Nyt olen noudattanut elämäni ensimmäistä ohjetta, ja aloittanut. Lupaan noudattaa myös toista ohjetta. Jatkan, mutta en tiedä milloin. Ehkä huomenna, ehkä viikon päästä. Mutta en luovuta, en lopeta.