Mukava viikonloppu takana. Juhlimme tyttömme 1 v-synttäreitä eilen siskoni perheen ja naapureiden kanssa. Osa vieraista ei uskaltanut tulla koska sairastimme viikolla Noro-viruksen. Pelkurit. No, ei haittaa, saammepahan vieraita joku toinen päivä.
Tein Sonjalle täytekakun itse. Muuta en jaksanut leipoa, vaikka yleensä leipomisesta tykkäänkin. Lapsena yksi haaveammateistani oli Kondiittori.

Tuollainen siitä tuli. Ihan hieno, vaikka itse sanonkin. Kesti siinä pari tuntia kun mietin miten sen koristelen. Noita kermaruusuja harjoittelin aika kauan leivinpaperille ennenkuin hoksasin miten ne tehdään. Helppoa! Tykkäisin tehdä enemmänkin tällaisia, harmi vain kun juhlia ei ole niin usein. Tämä kakku onnistui maultaankin ihan hyvin, mutta yleensä kakkuni ovat joko liian kuivia tai liian märkiä.

Toinen asia mihin olen erityisen tyytyväinen....leikin kampaajaa tänään. leikkasin siskoni hiukset, ja oikeasti niistä tuli tosi hienot. Siskosta en ole varma oliko hän niin täysin tyytyväinen, mutta minä olin. Olen muutaman kerran leikellyt hiuksia, viime aikoina vain mieheltäni. Se oli kivaa puuhaa. Siskoni sanoi että minun pitää vaihtaa alaa, mutta en minä sitä työkseni jaksaisi tehdä. Rakastan myös kampausten tekemistä. Opiskeluaikoinani Jyväskylässä tein kavereille joskus hienoja kampauksia. Harmi kun en ole ottanut kuvia.

En jaksanut tänään lähteä jumppaan, selityksenä juuri sairastettu vatsatauti. Oikeasti minua väsytti tosi paljon, ja nukuinkin yli kahden tunnin päiväunet. Ensi viikolla sitten jumpat jatkuu, ihan varmasti.

Minä nyt:
Lihava ylipainoinen kotiäiti.

Haluaisin olla:
Sopusuhtainen, hyväkuntoinen, itseensä tyytyväinen kotiäiti.


Olen laittanut jääkaapin oveen kuvani kymmenen vuoden takaa. laskeskelin, että kymmenen kiloa tuli ensimmäisessä avioliitossani, ja toiset kymmenen nyt tässä toisessa. Tykkäsin nuorena liikunnasta, ja tykkään vieläkin. En vain tiedä mihin lähtisin, mitä tekisin ja kenen kanssa. Haaveeni on että joskus jaksaisin juosta kilometritolkulla hengästymättä puolikuoliaaksi. Haaveeni olisi myös päästä pelaamaan sählyä, pesäpalloa, jalkapalloa...jotain joukkuepeliä. Mutta ei sellaista mahdollisuutta taida olla tällaiselle rapakuntoiselle. Pitäisi jostakin jumppaseurasta kysellä.
Tällä hetkellä kaikkea liikkumistani hidastaa pelkoni, joista en vielä ole täysin päässyt eroon. pelot liittyvät synnytyksenjälkeiseen masennukseeni. Hidastaa oma saamattomuutenikin. En taida uskoa itseeni tarpeeksi että saisin jotain aikaiseksi. Ehkä sen aika tulee vielä.
Olen sentään jumpan aloittanut, kerran viikossa. Sunnuntaina jumppa oli peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi, ja mä vedin kunnon painotreenit kotona. Nyt on kyljet kipeänä, eli tehokasta se oli. Pitäisi useamminkin harrastaa tuota.

Talo, jossa nyt asumme, on ensimmäinen ihan oma koti. entisessä elämässäni muutin miljoona kertaa, eikä oikein mihinkään päässyt kotiutumaan. Rakastan puutarhatöitä ja sisustamista, rakastan askartelua. Tykkään että kaikki näyttää hienolta ja miellyttää silmääni. Vuokra-asunnoissa kaikki ei ole mahdollista, nyt on .Ainoa este/hidaste on mieheni, jolla on myös mielipiteensä asioihin. Minä olen boheemi, hän ennemmin pikkutarkka.
Tähän asti olen saanut tehdä mieleni mukaan.

Olemme asuneet tässä vasta puolitoista vuotta, ja hurjasti ollaan jo saatu aikaan. Pihalta mies kaatoi satoja puita, vaikka minä yritin hieman laittaa vastaan. Mutta nyt en kadu, sillä meillä on nyt ihanan iso piha. Kaivuri kiskoi kannot pois ja sen jälkeen muokkasi pihan kuten olin suunnitellut. Syksyllä kerkesin aloitella kukkapenkkien laittoa. Istutin myös paljon kukkasipuleita, jotka toivottavasti kasvavat keväällä ja kesällä.

Keväällä olisi tarkoitus istuttaa uudet nurmikot ja kasvimaankin ajattelin perustaa. Mansikkamaankin haluaisin. Muutaman marjapensaan istutin jo syksyllä. Kivaa puuhaa siis luvassa. Oi että odotan kevättä.

Olemme myös rempanneet sisätiloja. Tai mies remppasi, minä vain hieman apuna joissakin hommissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin valitsemaan tapetteja, maaleja ja lattiamateriaaleja. Kun seinät, katto ja lattia ovat uusia, vanhat huonekalut näyttävät todella rumilta. Pikkuhiljaa yritän sisustaa ja hommata oikeanlaisia juttuja kotiimme. Huutonet ja tori.fi ovat olleet ahkerassa käytössä. Haluan just eikä melkein oikeanlaista. Ihan vielä ei siltä näytä.

                                         Tältä meidän takapiha näytti puiden kaatamisen jälkeen

Kaivuri hommissaan 

Tänään oli hyvä päivä lukuunottamatta pientä paniikinpoikasta kaupassa. Minullahan on diagnosoitu paniikkihäiriö, ja aina kun elämässä tapahtuu jotain isompaa alkavat oireet nousta pintaan. Luulin noin minuutin ajan että saan jonkun halvauksen, kun kättä ja kasvoja alkoi pistelemään. Selvisin vähällä. Hoin itselleni, ettei ole mitään hätää, ja hengittelin syvään. Kun sisälläni on liian paljon käsittelemättömiä asioita, kroppa alkaa reagoida ihmeellisillä tavoilla. Eihän minulla oikeasti ollut mitään hätää. Hyvin selvisin kauppareissun loppuun.

Niin, päivä oli hyvä. Hoitolapset olivat hyvällä tuulella, oma tyttö oli hyvällä tuulella, mies oli hyvällä tuulella...pakkohan minunkin oli hymyillä. Tällaisia päiviä voisi olla useamminkin.

Olen leikannut lehdistä silmää ja mieltä miellyttäviä kuvia ja kasannut ne yhteen kirjekuoreen. Niistä minun pitäisi koota aarrekartta/unelmien kartta, mikä sen nimi sitten ikinä onkaan. Tämä on terapeuttini antama tehtävä. Tosin olisin sen voinut tehdä omasta halustanikin. No, viimeksi näin kuoren keittiön sivupöydällä, ja muistan ottaneeni sen käteeni ja laittaneeni johonkin. Nyt sitä ei löydy mistään. Olen jo kahteen kertaan tutkinut todennäköisimmät piilopaikat. Haluaisin jatkaa tehtävääni. Suunnittelin että kokoan kuvat kansioon. Täytyy varmaan unohtaa ne kuvat ja aloittaa kokonaan alusta. Voisinkohan tehdä tuon tehtävän tänne blogiini?