Minä nyt:
Lihava ylipainoinen kotiäiti.
Haluaisin olla:
Sopusuhtainen, hyväkuntoinen, itseensä tyytyväinen kotiäiti.
Olen laittanut jääkaapin oveen kuvani kymmenen vuoden takaa. laskeskelin, että kymmenen kiloa tuli ensimmäisessä avioliitossani, ja toiset kymmenen nyt tässä toisessa. Tykkäsin nuorena liikunnasta, ja tykkään vieläkin. En vain tiedä mihin lähtisin, mitä tekisin ja kenen kanssa. Haaveeni on että joskus jaksaisin juosta kilometritolkulla hengästymättä puolikuoliaaksi. Haaveeni olisi myös päästä pelaamaan sählyä, pesäpalloa, jalkapalloa...jotain joukkuepeliä. Mutta ei sellaista mahdollisuutta taida olla tällaiselle rapakuntoiselle. Pitäisi jostakin jumppaseurasta kysellä.
Tällä hetkellä kaikkea liikkumistani hidastaa pelkoni, joista en vielä ole täysin päässyt eroon. pelot liittyvät synnytyksenjälkeiseen masennukseeni. Hidastaa oma saamattomuutenikin. En taida uskoa itseeni tarpeeksi että saisin jotain aikaiseksi. Ehkä sen aika tulee vielä.
Olen sentään jumpan aloittanut, kerran viikossa. Sunnuntaina jumppa oli peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi, ja mä vedin kunnon painotreenit kotona. Nyt on kyljet kipeänä, eli tehokasta se oli. Pitäisi useamminkin harrastaa tuota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti