Tänään oli hyvä päivä lukuunottamatta pientä paniikinpoikasta kaupassa. Minullahan on diagnosoitu paniikkihäiriö, ja aina kun elämässä tapahtuu jotain isompaa alkavat oireet nousta pintaan. Luulin noin minuutin ajan että saan jonkun halvauksen, kun kättä ja kasvoja alkoi pistelemään. Selvisin vähällä. Hoin itselleni, ettei ole mitään hätää, ja hengittelin syvään. Kun sisälläni on liian paljon käsittelemättömiä asioita, kroppa alkaa reagoida ihmeellisillä tavoilla. Eihän minulla oikeasti ollut mitään hätää. Hyvin selvisin kauppareissun loppuun.

Niin, päivä oli hyvä. Hoitolapset olivat hyvällä tuulella, oma tyttö oli hyvällä tuulella, mies oli hyvällä tuulella...pakkohan minunkin oli hymyillä. Tällaisia päiviä voisi olla useamminkin.

Olen leikannut lehdistä silmää ja mieltä miellyttäviä kuvia ja kasannut ne yhteen kirjekuoreen. Niistä minun pitäisi koota aarrekartta/unelmien kartta, mikä sen nimi sitten ikinä onkaan. Tämä on terapeuttini antama tehtävä. Tosin olisin sen voinut tehdä omasta halustanikin. No, viimeksi näin kuoren keittiön sivupöydällä, ja muistan ottaneeni sen käteeni ja laittaneeni johonkin. Nyt sitä ei löydy mistään. Olen jo kahteen kertaan tutkinut todennäköisimmät piilopaikat. Haluaisin jatkaa tehtävääni. Suunnittelin että kokoan kuvat kansioon. Täytyy varmaan unohtaa ne kuvat ja aloittaa kokonaan alusta. Voisinkohan tehdä tuon tehtävän tänne blogiini?