Viikonloppu meni kakkuja väsäten. 7v-synttärikakku ja ristiäisiin täytekakku. Voileipäkakku on mieheni täyttämä mutta koristelussa sain auttaa.

Eipä tarvi miettiä mitä tänään tekisin. Kuvat kertovat sen puolestani.

Kaiken tuon siivoomisen ohessa pitäisi ehtiä käydä postissa ja kaupassa. Ja pieni mies itkee kaiken aikaa.

Onhan tässä jo muutama yö nukuttukin ihan kohtuullisesti. Kai sitä yhden päivän jaksaa kahden tunnin yöunilla. Join illalla vieraiden seurana kahvia, eikä tietysti uni tullut ennenkuin yhden maissa. Sit tyttö kömpi puoli kahdelta viereen, ja vein hänet takaisin omaan sänkyyn. Kolmen maissa poika alkoi ähisemään ja pyöriskelemään, imetin. Nukuin tunnin ja poika alkoi itkemään....joku paikka kipeänä, en vaan tiedä mikä. Likka tietysti sit heräs taas (klo 4.30) ja alkoi leikkimään ja pukemaan päälleen, mut mä (kurja äiti) passitin neidin takaisin sänkyyn. sain taas unen päästä kiinni, mut sit viideltä miehen puhelin herätti. Isäntä heräs töihin. Onneks sain viel unen päästä kiinni ja sain nukuttua kokonaisen tunnin. Jee. Taas poika huus, ja laitoin supon, ja likka vaati aamupalaa. Että tällanen yö ja aamu täällä. Nyt on ONNEKSi tuo pikku kakkonen ja supon avulla jätkäkin nukkuu. Ja mä kittaan kahvia eikä väsytä yhtään.

Muistan kuinka lapsuudenkotini ikkunanedustat olivat täynnä kukkia ja huonekasveja. Äitini hoiti niitä suurella sydämellä. Pääsin jo pienenä mukaan multien vaihtoon ja sain kastella kukkia. Kun muutin omilleni, oli itsestään selvää että hommaan omalle ikkunallenikin kukkasia. Onhan niitä ollut, ja mennytkin. En osaa hoitaa huonekasveja samalla tavalla kuin äitini, ja kukka toisensa jälkeen kuivuu pois. No, kaupasta niitä saa aina uusia. On minulla tällä hetkellä kolme isompaa kasvia, ja kaksi kituuttelevaa joulukaktusta. Eilen innostuin maalaamaan kaksi saviruukkua, ja koristelin ne servetistä leikkaamillani kuvioilla, jotka kiinnitin ruukkuun decoupage-lakalla. On ne ainakin hienommat kuin ruskeat läiskikkäät saviruukut. Vaihdoin siinä samalla näihin kukkiin mullatkin.

Kevät saa sormeni syyhyämään muutenkin. Sonja pääsi hommaan mukaan, kun laitoimme kukkien siemeniä esikasvatukseen. Sonja sai tädiltään 2v- synttärilahjaksi pinkkejä kasvatusruukkuja ja pinkin kastelukannun, ja tyttö oli nyt ihan onnessaan kun sai niitä käyttää. Vettäkin kippasi niin että siemenet ajelehtivat vedessä mullan päällä. :) Enkä tietenkään saanut auttaa. Tomaatin siemenet pitäisi vielä kylvää tänään.

Voiko ihminen tämän suurempaa onnea tunteakaan?

Aamulla kahdeksalta aurinko paistoi viistosti metsän takaa. Pikkupakkanen teki ilman helpoksi hengittää ja jää rapisi askelteni alla. Olin lenkillä, olin yksin. Olin onnellinen.

Masentunut ihmisen mieli ei huomaa kauniita asioita ympärillään, ei pieniä eikä suuria. Äidiksi kasvaminen on ollut minulle niin iso juttu, että se sai minut tuntemaan itseni ihan liian pieneksi suuren vastuun alla. Minun vastuullani ihmisen taimi, nyt jo kaksi.

Tänään iloitsin pienistä asioista. Huomasin, että kaikkialla mihin katson, on kaunista. Katselin aamulenkilläni ympärilleni lapsen silmin. Silmin, joille kaikki on uutta ja ihmeellistä. Hengitin syvään ja tunsin tuoksuja, joita en ole vuosiin tuntenut.

 Jotain minussa vapautui, jotain ymmärsin. Olen onnellinen. Mitä muuta tarvitsen?

On mulla ihana mies. Sain yllättäen tänään lahjan häneltä, lahjakortin kampaajalle. Olin ihan onnesta sekaisin. Mieheni ei ole harrastanut tuollaista lahjomista aiemmin, mutta ehkä hänelläkin on nyt kevättä rinnassa.

Kävimme tänään lasten kanssa leikkipuistossa ja kirjastossa, ja iltapäivällä hain vielä facekirppislöytöni Korialta. Kurahousut ja muita housuja Santulle. Talo mistä hain nämä, oli aivan ihana. Asutusalueen laidalla 1920 rakennettu hirsirunkoinen talo, ja pihapiirissä useita hirsisiä rakennuksia. En voinut kuin ihastella, ja lupasin että kesällä käyn ihailemassa pihapiiriä uudelleen.

Tänään on niiiin kevät. Lumet sulaa ihan silmissä. Ja Sonjalla oli pihalla hauskaa vesileikeissä.

Monen päivän ulkoilutauon jälkeen päästiin pihalle. (pikkumies oli alkuviikon kuumeessa johtuen maanantaisista rokotuksista)  Oltiinpa niin ajoissa liikkeellä, että jo kymmeneltä tultiin takaisin sisälle. Pieni kävelylenkki, mäenlaskua, kanien ruokkiminen, lumen kolausta ja lumienkeleitä, siinä meidän ulkoilun ohjelma. Ja äiti sai lumipesun Sonjalta. Kylläpä oli hauskaa, kummallakin.

Pieni musiikkihetkikin mahtui aamupäivään. Sähköpianosta dj-sonja laittoi meille musiikkia, minä soitin omatekoisilla rummuilla (purkkeja), Santtu heilutteli marakassia ja nuoli sen samalla puhtaaksi, ja Sonja pimputteli pianoa ja jammasi. :) MEILLÄ KAIKKI TYKKÄÄVÄT MUSIIKISTA:


Pitkät kahden tunnin päiväunet saivat pääni kipeäksi. Särkylääkkeen voimin olen selvinnyt loppupäivän. Ja illan kuoroharjoitusten voimin selviän taas viikon eteenpäin. Laulaminen on minulle terapiaa, ja onhan se kiva joskus nähdä muita aikuisia. https://www.facebook.com/pages/Kamarikuoro-Credo-ja-Kuusankosken-srkn-kamariorkesteri/464367453623565?fref=ts

KUVIA MEILTÄ. 

Tältä takapihamme näytti syksyllä. Odotan innolla että lumet sulaa pois, niin pääsen taas kuopsuttamaan multaa. Nurmikon laitto ois suurin homma heti alkukesästä, kunhan sais rahoituksen järjestymään. :)

Mistähän sais edullisesti muutama kuorma-autollinen multaa????

RAKASTAN TÄYTEKAKKUJEN TEKEMISTÄ!

Pitkän tauon jälkeen päätin jatkaa tämän blogini päivitystä. Tässä välissä kirjoitin toista blogiani. Odotusta- blogissa käsittelin toisen raskauteni herättämiä ajatuksia, mutta se saa nyt jäädä unholaan, ainakin toistaiseksi. 

Lapsesta saakka yksi suurimmista haaveistani on olla kotiäiti. Rakastan lapsia ja heidän kanssaan touhuamista. Entisessä elämässäni (=ex-avioliitto) tuo haaveeni ei olisi koskaan voinut toteutua, ja olin siitä jo ajatuksissanikin luopunut. Nyt olen viimein tajunnut että olen saanut suurimman lahjan minkä voi saada. Omia lapsia, ja niiden myötä haaveenikin on toteutunut. OLEN KOTIÄITI, ja siitä ylpeä. 

Mitä kotiäiti tekee? Mielikuvissani on tietenkin oma äitini, joka oli aina kotona. Meillä oli maatila, joten äitini ei koskaan ollut töissä kodin ulkopuolella. Äiti oli paras. Äiti siivosi, leipoi joka viikko, teki kukkapenkkejä ja kasvimaan joka kesä, hoiti eläimiä, opetti lapsilleen asioita ja otti meidät mukaan puuhiinsa. Minulla oli pullantuoksuinen lapsuus ihanan, herttaisen ja iloisen äidin hoivassa. Äiti piti sylissä ja silitti hiuksia, ja lauloi paljon. Juuri tuollainen äiti minäkin haluaisin olla. 

Jotta voin olla sellainen äiti kuin haluan, on minun luovuttava joistain muista unelmistani. Olen haaveillut nuoresta saakka askartelunohjaajan ammatista. Kun minulla ei vielä ollut omista lapsista tietoakaan, hain ja pääsin tuohon koulutukseen. Toisen opiskeluvuoden aikana aloinkin yllättäen odottaa esikoistani. Suunnittelin että opiskeluni jatkuvat vauva kainalossa, mutta ei se niin vain sujunutkaan. Synnytyksen jälkeinen masennus uuvutti minut niin, että koulu jäi kesken. Sitten syntyi toinen lapsi, ja koulu on edelleen kesken. Nyt olen miettinyt pääni lähes puhki, mitä teen opiskelujeni kanssa. Päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta aika varmasti koulu jää kesken ja joudun tästä haaveestani luopumaan. Lapset ovat nyt etusijalla.